Välähdyksiä vuosikymmenten varrelta

1921
Marian ilmestymispäivänä 19. maaliskuuta klo 12 joensuulaiset toimittajat kokoontuvat  Antti L. Hintikan kutsumana Kahilan kahvilaan. Ammatillisen innostuksen vallitessa maisteri Hintikka, taloudenhoitaja Kosti Aaltonen, päätoimittaja Ari Pitkänen, toimittaja Aimo Halonen ja opettaja Aarne Ryynänen päättävät perustaa Joensuun Sanomalehtimiesyhdistys -nimisen järjestön. Ensisijaisiksi toimintatavoitteiksi otetaan palkkauksen ja sosiaalisten etujen kohentaminen.

1931

Yhdistyksen jäseneksi on alkanut hakeutua toimittajia myös Joensuun ulkopuolelta, joten nimi muutetaan muotoon Pohjois-Karjalan Sanomalehtimiesyhdistys.

1934

Yhdistys tekee merkittävän kaupan. Jo vuosia on ollut vireillä hanke löytää yhdistykselle kesäpaikka. Kosti Aaltosen esittelemistä kohteista hallitus valitsee Liperin saariston Seppänen-nimisen pienen saaren jugend-tyylisine huviloineen. Huvilan rakensi saareen pankinjohtajalle Elias Helsingius vuonna 1916. Kesäpaikka nimetään Neekerisaareksi. Yhdistyksessä on ostohetkellä 15 jäsentä.

1930-luvun loppu

Vuosikymmenen puolivälistä aina sodan alkuun yhdistys järjestää vuosittaiset arpajaiset ja monet huvitilaisuudet. Näin kohennetaan tuntuvasti taloutta, joka on huolestuttavasti heikentynyt Neekerisaaren ostovelkojen takia. Vuosia eletään epävarmuudessa siitä, selviydytäänkö otetusta velasta. (Vasta sodanjälkeinen inflaatio syö velat nopeasti pois ja pelastaa saaren yhdistykselle.)

Sotavuodet

Yhdistyksen toiminta on sotavuosina 1939–45 vaatimatonta. Suosittuja vapun vastaanottajaisia ei voida järjestää eikä muitakaan huvitilaisuuksia. Vappulehti nimeltä Sanomalehtineekerien Vappu-ankka tosin julkaistaan välirauhan aikana 1941, ja sen tuotto on erinomainen.

Pahimman elintarvikepulan aikaan 1941–42 tekee SSL kansanhuoltoministeriölle toistuvasti esityksiä lisäleipäkortin myöntämiseksi niille toimittajille, jotka tekevät päivävuorojen lisäksi säännöllisiä yövuoroja. Kansanhuolto ei taivu anomuksiin, koska toimittajan työ on luokiteltu kevyeksi henkiseksi työksi.

1947

Norjan Sanomalehtimiesliitto (Norsk Presseförbund) lahjoittaa Suomen toimittajille satoja kiloja elintarvikkeita, mm. kalanmaksaöljyä. PKSY:n kuuluu saada osansa lähetyksestä, mutta SSL ei halua lähettää sitä postitse. Koska kellään PKSY:n jäsenellä ei ole asiaa Helsinkiin, jäävät tavarat hakematta ja pohjoiskarjalaiset toimittajat ilman lisävitamiiniannosta.

1950-luku

Yhdistyksen järjestämät huvitilaisuudet ovat odotettuja tapahtumia ja toimittajia pidetään seudun parhaina viihdyttäjinä. Tilaisuuksia järjestetään myös yhteistyössä muiden kanssa. Varsinkin teatterin näyttelijät esiintyvät auliisti yhdistyksen tilaisuuksissa. Taitojaan esittävät monet muutkin, muun muassa paikalliset muusikot ja Joensuun Naisvoimistelijat.

1954

Yhdistyksen hallitukseen valitaan ensimmäistä kertaa nainen, Sisko Noponen.

1962

Toimittaja Jyrki Maunulan aloitteesta yhdistys luopuu monien lehtimiesyhdistysten käyttämästä vappujulkaisun nimestä Vappu-ankka. Maunula keksii myös uuden Sulkasato-nimen.

1967

Kirjaltajat ajautuvat lakkoon, ja se vaikuttaa myös toimittajien työhön, kun heitä pyydetään tekemään heille kuulumatonta työtä. Sanomalehti Karjalaisessa syntyy lakon kylkiäisenä isompikin konflikti.

Lehden omistaja ja toimitusjohtaja, yhdistyksen perustajajäsen Kosti Aaltonen kiivastuu ja  irtisanoo puhelimitse koko toimituskunnan. Aaltosesta on vuosikymmenten myötä sukeutunut vanhan ajan patruuna, joka kantaa huolta työntekijöistään monin tavoin. Toimittajien järjestäytyminen on hänelle kauhistus.

Suomen Sanomalehtimiesliitto toteaa irtisanomisen laittomaksi, ja Aaltonen näkee parhaaksi perua sen. Nykyaika on saavuttanut patruunankin.

1969

Yhdistyksen järjestämä toimittajaseminaari käsittelee uutta lehdentekotekniikkaa. Valoladontaa ja offsetpainomenetelmää tehdään tutuksi toimittajille ja valokuvaajille.

1971

Yhdistys täyttää 50 vuotta. Juhlapäivä päättyy illalliseen Teatteriravintolassa.

Menu:

Parsakeitto

Kateleipä saatteenaan sherry Amontillado

Kokonaisena paistettu porsaanfile madeirakastikkeella

Egri Bikavér

Kahvi ja konjakki

1972

Keväällä sanomalehtimiehet turvautuvat työtaisteluun saadakseen palkkatasoonsa saman nousun kuin vastaavilla aloilla. Lakosta ounastellaan pitkää ja lehtimiehet ryhtyvät kuka mihinkin. Lakko kuitenkin päättyy varsin yllättäen kymmenen päivän päästä, ja työpaikoilla on vaikeuksia saada työntekijöitä kokoon riittävän nopeasti. Toimittajat Heikki Turunen ja Seppo Eskelinen ovat Tuupovaaran korvessa, teillä tietymättömillä. Kun energiajuomat loppuvat ja nälkäkin jo yllättää, miehet hakeutuvat lähimpään kyläkeskustaan täydennystä hankkimaan. Tällöin heille kerrotaan, että lakko jo meni. Tulee kiire takaisin töihin Joensuuhun.

Vapaus oli toisenlaista ennen kännyköitä.

1974

Yhdistyksen vuosikokouksessa päätetään antaa 100 markan tuki SSL:n kautta Chilen vainotuille lehtimiehille.

Urheilutoimittajien liitto myöntää Aatto Jääskeläiselle matka-apurahan, jonka turvin hän pääsee tutustumaan DDR:n urheiluun.

1976

Loppuvuonna yhdistyksen jäsenmäärä saavuttaa sadan rajan.

1977

Lehtimiehet kieltäytyvät menemästä Joensuun Hotelli Kimmelin avajaisiin, solidaarisuudesta Hotelli- ja Ravintolatyöntekijäin Liiton lakkoilevaa jäsenistöä kohtaan. Vain muutama rikkuri osallistuu. Lakon loputtua Kimmelin johto uusii kutsun ja toimittajat tulevat paikalle. Kaikki menee protokollan mukaan, mutta joidenkin mielestä näpäytyksen henki leijuu tilaisuuden yllä – eikö ruoka olekin oudon jäähtynyttä ja olut lämmintä?

1980

Toinen lehdistölakko alkaa. Freelancetoimittajanakin toiminut Osuuspankin Voitto Alanko (Ismon ja Ilkan isä) lupaa lehtimiehille lakkolainaa. Pian KOP rientää tarjoamaan rahaa  0,5 % halvemmalla. Osuuspankki pudottaa omaa tarjoustaan vielä 0,5 %. KOP vastaa tähänkin samalla mitalla. Näin kilpakosinta jatkuu aikansa. Viimein Alanko astelee piirilakkotoimistoon ja ilmoittaa: ”Osuuspankki tulee aina alas 0,5 % siitä, mitä KOP tarjoaa, mutta raja kulkee siinä, että alkaisimme maksaa teille!”.

Lakko kestää kolme viikkoa. Syntynyt sopimus mm. lyhentää viikkotyöaikaa, parantaa palvelusvuosilisäjärjestelmää ja lomaetuja sekä antaa toimitusosastolle oikeuden pitää kokouksia työaikana.

Lakosta saadut taloudelliset edut inflaatio mitätöi aika nopeasti. Vuosikausiksi jää kuitenkin elämään piirilakkotoimikunnan sököporukka. Tulos sekin.

1985

Yhdistyksen historian ensimmäinen naispuheenjohtaja, Liisa Kuivalainen, valitaan johtamaan joukkoa.

1997

Neekerisaareen hankitaan NMT-puhelin. Private-liittymän puolen vuoden korvaus on 180 mk. Saaren komendanteille annetaan puhelimen käyttöohjeet, hoito-ohjeet ja hinnasto.

Ote hallituksen kokouksen pöytäkirjasta: ”Liittymä on hankittu, puhelimen lahjoittaa Alpo Kettunen, jolle suuret kiitokset välitämme. Puhelimesta ja sen numero kerrotaan seuraavassa jäsenkirjeessä. Ja muistutetaan jo tässä vaiheessa, että puhelin on lyhyitä viestejä varten tyyliin onko siellä joku ja jos on niin hae miut rannasta tahi että tuo kaljaa tullessas, hei.”

2000-luvun alku

Ajan henki on muuttunut lähes huomaamatta, mutta nopeasti. Kun aiempina vuosikymmeninä yhdistysten luottotehtäviin ja vapaaehtoistoimintaan oli jopa tunkua, nyt väkeä on vaikea saada edes liikkeelle. Näin myös Pohjois-Karjalan Sanomalehtimiesyhdistyksessä.

2003

Vapun alla Helsingin Sanomat kertoo yhdistyksen tekemisistä seitsemän palstan otsikolla. Syynä on Painokoneet seis! -CD:n julkaiseminen. Levyn ykkösraitana on Artturi Leinosen 1940-luvulla sanoittama toimittajakronikka ”Neekeriveisu”, joka lauletaan Kuubalaisen serenadin sävelissä. Hankkeen tarkoitus on tallentaa suomalaisen lehdistön kulttuurihistoriaa ja sen työnimenä on kalkkiviivoille asti Neekeriveisut. ”Jos lähtisimme muuttamaan veisun sanoja nykyajan poliittista korrektiutta vastaaviksi, peukaloisimme historiaa, emme enää tallentaisi sitä”, yhdistys perustelee kantaansa. Yleisen painostuksen vuoksi levyn nimi kuitenkin muutetaan. Keskustelu sopimattomiksi muuttuneista sanoista on kevään mittaan vilkasta.

2010

Yhdistys vaihtaa nimensä Pohjois-Karjalan Journalistiyhdistykseksi. Päätöstä perustellaan mm. sillä, että enemmistö liiton jäsenistä on naisia (jo vuodesta 1995).

2011

Yhdistyksellä on 173 jäsentä.