Kaikki kirjoittajan Liisa Yli-Ketola artikkelit

Jos tahtoa on, rahaakin löytyy

liisaMarraskuun pimeimpinä hetkinä vaivun helposti alakuloon: mitä tässä maailmassa kannattaa enää yrittää. Donald Trump voitti, vaikka journalistit huhkivat hikipäässä. Mitäpä tässä siis meikäläinenkään juoksemaan ja kertomaan ihmisille maailman kriisipesäkkeistä ­- tai edes pienemmistä paikallisista epäkohdista, kun kukaan ei tunnu kuulevan kuitenkaan.
Tosiasiassa en ole näin pessimisti, vaan haluan uskoa, että hyvälle journalismille on tulevaisuudessa kysyntää jopa nykyistä enemmän.
Siksi meidän toimittajien pitää pitää kynämme terävinä ja varsinkin tuulettaa pääkoppaamme aika ajoin.
Työnantajat saattavat säästää vääristä paikoista, vaikkapa toimittajien koulutuksesta ja matkabudjeteista. Siispä meidän täytyy itse etsiä muita väyliä tietojemme ajan tasalla pitämiseen. Kannustan kaikkia toimittajia hakemaan eri alojen apurahoja.

Opinto- tai matkasuunnitelmaa voi hioa talven pitkinä iltoina valmiiksi, ideaansa voi maistella mielessään ja testata kollegoilla. Ja sitten, kun aika on kypsä, pitää iskeä: lähettää lomake.
Esimerkiksi Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKES jakoi viime vuonna apurahoja yhteensä 678 269 euroa. Eli kyllä lehtijuttujen kopioinnista kerätyillä varoilla jo jotakin saadaan aikaiseksi – ja vuosittain sitäkin apurahaa monelle onnekkaalle myönnetään.
Itä-Suomessa toimittajia on Etelä-Suomea vähemmän, joten jossain tilanteessa täältä hakijalla voi olla jopa etelän ihmistä suurempi todennäköisyys osua valittujen joukkoon.
Hakiessa suosittelen ennen kaikkea uskomaan asiaansa. Jos uskoo itse, saa muutkin uskomaan. Älä siis kirjoita hakemusta alakuloisuuden, pessimismin tai turhan vaatimattomuuden vallitessa.

Tänä syksynä minua onnisti Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston myöntämissä matkastipendeissä. Niitäkin jaetaan useita vuosittain: tarkoituksena on tehdä Euroopan parlamenttia ja koko EU:ta Suomessa paremmin tunnetuksi. Toki rahoittajalla on intressinsä, mutta eivät virkamiehet lopputuloksiin puutu. Eli sananvapaus säilyy toimittajilla ja kuvaajilla.
Minulle neljä päivää Strasbourgissa tiesi aivomyrskyä niin politiikassa kuin taiteessa. Lyhyinä vapaatuokioina kiersin hienoja taidemuseoita. Sokerina pohjalla oli kätteleminen Tiibetin hengellisen johtajan Dalai Laman kanssa. Toki kättelemistä edelsi mielenkiintoinen kyselytuokio – joten asiaakin kuulin.
Jos joskus kotona tuleekin tunne, että maailma on kaukana meistä, Euroopan parlamenttirakennusten käytävillä vyöryi päinvastaisia ajatuksia: täällähän tapahtuu koko ajan ja monessa salissa yhtä aikaa. Maailma on läsnä.
On aivan mahtavaa nähdä välillä pelkästään jo kollegoita työssään, sekin piristää ja antaa potkua arkiseen aherrukseen.

Ajattelen niin, että jos johonkin asiaan haluaa perehtyä ja siitä journalistisia tuotoksia tehdä, niin kyllä se onnistuu. Jos ei tärppää ensimmäisellä kerralla, voi aina täydentää ja täsmentää, parantaa ja hioa hakemusta ja etsiä uusia rahoittajia.

Liisa Yli-Ketola
Toimittaja ja Pohjois-Karjalan Journalistiyhdistyksen hallituksen jäsen

Yhdistyksen hallitus kirjoittelee kolumnien sarjassa noin kuukausittain ajankohtaisista asioista tai yhdistyksen kuulumisia.

Sulka Joensuun kaupungille, Pyyhkeet ely-keskukselle

Pohjois-Karjalan Journalistiyhdistys on jakanut vuosittaiset sulka- ja pyyhepalkinnot. Tämän vuoden Sulka-palkinnon sai Joensuun kaupunki rohkeasta ja uusia ihmisiä tavoittavasta viestinnästä. Pohjois-Karjalan Journalistiyhdistys perustelee Sulka-palkinnon antamista seuraavasti:

– Kaupungin tiedotus on virkeää ja ajan hengen mukaista. Edellisen vuoden aikana kaupunki on osoittanut, ettei virallisen tahon tiedotuksen tarvitse olla kuivaa, kun se on ottanut sosiaalisessa mediassa viestinnässään käyttöön esimerkiksi videot. Kuha-meemi tavoitti varmastikin sellaisen suuren yleisön, jota kaupungin päätöksenteko muutoin ei kiinnostaisi. Myös Joensuun kaupungin tiedotuksen perusasiat ovat kunnossa: viestinnästä saa kysymyksissä apua, ja virkamiehet vastaavat pääasiassa kyselyihin nopeasti ja asiantuntevasti. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että kaupunki heittäisi kevyitä huumoritiedotteita satunnaisesti, vaan se on panostanut pitkäjänteisesti myös tiedotuksensa peruspalikoihin.

Kannustuspalkinto Pyyhkeet puolestaan jaettiin tänä vuonna ely-keskukselle, sillä sen asiantuntijoiden yhteystietojen löytäminen keskuksen verkkosivuilta on koettu hankalaksi.

– Henkilöitä ei voi hakea nimellä tai tietyn alueen asiantuntijoista saada kattavaa listaa, vaan internetsivuilla asiantuntijahaku onnistuu ainoastaan asian tai palvelun nimeä hakemalla. Tällöin tulokseksi saa listan eri puolilla Suomea olevista henkilöistä, joiden tehtäviin hakunimike jollain tavalla liittyy. Lopputuloksena yhteystietojen etsiminen vie runsaasti aikaa ja on hyvin sattumanvaraista. Usein keskuksessa saa soitella usealle eri ihmiselle, ennen kuin luurin päässä on oikea henkilö kommentoimaan aihetta. Vaikka media on huomauttanut epäkohdasta ely-keskukselle, asiaan ei ole tullut muutosta. Yhteystietojen huonoa näkyvyyttä on perusteltu esimerkiksi sillä, että puhelimeen vastaaminen veisi asiantuntijoilta liian paljon aikaa, jos yhteystiedot löytyisivät helposti

Sulka-palkinto myönnetään vuosittain hyvästä tiedottamisesta. Viime vuonna sen sai Pohjois-Karjalan Martat. Pyyhkeet puolestaan myönnetään vuosittain taholle, jonka kanssa jounalisteilla on edellisen vuoden aikana ollut ongelmia yhteistyössä. Viime vuoden Pyyhkeet journalistiyhdistys myönsi Rääkkylälle.

Joensuun kaupungin sulkapalkinnon vastaanottivat viestintäpäällikkö Ville Moilanen, tiedottaja Jatta Rautanen ja toimistosihteeri Ritva Nevalainen. ”Kyllähän tämä lämmittää mieltä. Kyseessä on merkittävin tämän alan palkinto maakunnassa”, Moilanen totesi.

Tämän vuoden Sulka-palkinnon on suunnitellut tuupovaaralainen kuvataiteilija Outi Piiroinen.

Lista Sulkien ja Pyyhkeiden saajista

Kuva: Juha Inkinen